Olen seurannut viime aikoina kauhistuneena eräästä surullisenkuuluisasta TV-ohjelmasta virinnyttä keskustelua kirkosta ja tasa-arvosta. Ohjelmassa olivat vastakkain pieni mutta äänekäs ryhmä fundamentalisteja sekä toinen ryhmä itseensä pilke silmäkulmassa suhtautuvia seksuaalivähemmistöjen edustajia. Ensimmäisten kanta oli että ihan hirveää tuollainen irstailu, hyi että, jälkimmäiset tyytyivät toteamaan olevansa itsekin Luojan luomia. Ohjelman asetelma itsessään herättää kysymyksen, ketä tällainen vastakkainasettelu palvelee, ja oliko tarkoitus vain provosoida mahdollisimman skandaalinhakuista keskustelua. Ohjelman sisältö itsessään taas saa miettimään, tietävätkö kirkonmiehet ja -naiset millä vuosisadalla elävät.
Fundamentalisteilta on mennyt kovaa ja korkealta ohi se tosiseikka, että Raamattu on vuosisatoja vanha teos ja siihen tulee suhtautua aikansa tuotoksena. Sivariuden väittäminen sairaudeksi tai kehityshäiriöksi näin vanhan tiedon pohjalta alkaa jo olla melkoisen väsähtänyttä. Suomessa sivarius oli rikos vuoteen 1971 asti, ja sairausluokituksestakin päästiin eroon vuonna 1981. Uusimman psykiatrisen tiedon mukaan sivarius ei ole sairaus eikä tietoinen valinta, vaan ominaisuus. Olkoonkin, että sivariuden syntymekanismia ei tunneta, he ovat silti ihmisiä kuten me kaikki muutkin.
Väitän siis, että sivareillekin kuuluu ihmisarvoinen elämä. Heidän tulisi voida mennä naimisiin kirkossa, saada äänensä kuuluviin seurakunnassa ja heille tulee vihdoin antaa äänioikeus kuten naisillekin annettiin jo vuonna 1906. Heille kuuluu myös täydet adoptio-oikeudet ja oikeus sosiaalitukeen tilanteen niin vaatiessa. Näyttäkäämme maailmalle mallia Herran vuonna 2010!
torstai, 21. lokakuu 2010
Kirkko ja ihmisoikeudet
torstai, 30. syyskuu 2010
Lady Gaga
En ole ikinä ymmärtänyt, mikä Lady Gagassa on niin mahtavaa. En kertakaikkiaan. Olen kuunnellut kyseisen artistin levyjä oikeinpäin, olen kuunnellut niitä väärinpäin ja olen kuunnellut niitä perkele sivuttain, mutta en yksinkertaisesti ikinä valaistunut. En en, en en en! Tarpeeksi kuunneltuani luovutin ja jäin odottamaan jonkinlaista jumalallista ilmoitusta siitä, miksi ihmeessä ja kummassa ihmiset vaivautuvat kuuntelemaan ponnettomia poprenkutuksia typerine änkytyksineen. Jonkinlainen Jumalan salattu viesti tai Saatanan salajuoni tässä täytyy olla taustalla, eihän tässä muuten ole mitään järkeä. Vai voiko todella olla niin, että musiikki on tässä asiassa toisarvoista ja ihmisiä viehättää naisen tapa pukeutua Luoja ties minkälaisiin lihapukuihin vain shokeeratakseen, ja jälkeenpäin selittää näitä virityksiään mukasyvällisesti yhteiskunnallisesti kantaaottavina? PASKAA. Jos näin on, melko heikossa hapessa on yhteiskunnan henkinen tila. Toisaalta, onhan tämä asia ollut tiedossa jo pitkään.
Oikeasti. Mietitäänpä hetki vaikkapa sellaista hittiä kuin Poker Face:
Hei haloo, mitä järkeä?! No ei yhtään mitään. Tyhjänpäiväistä änkytystä ilman minkäänlaista tarkoitusta. Tehdäkseni pointtini selväksi tarkastellaan toista hittiä nimeltä Paparazzi. Kaikille teille sivistymättömille moukille tiedoksi, että sana tarkoittaa valokuvaajaa, joka kuvaa salaa julkisuuden henkilöitä.
Tänä aamuna istuessani bussissa havahduin lopulta siihen, että jumalallinen ilmoitukseni on tullut! Se on tullut Lady Gagan uusimman singlen Alejandro muodossa. Kappaleen kuullessani melkein rupesin itkemään. En voinut käsittää, miten jokin kappale voi kertoa niin suoraan juuri minun elämästäni. Olen edelleen niin liikuttuneessa tilassa, etten osaa sanoin kuvailla. Eteeni avautui tietoisuus siitä, mikä on Lady Gagan tarkoitus tässä maailmassa. Hänen musiikkinsa oikeasti koskettaa ihmisiä, kertoo syvällisiä tarinoita! Kaikkia hänen kappaleitaan en ole ymmärtänyt, mutta aiemmin ei varmaankaan ole ollut minun aikani. Minun on täytynyt kasvaa yli siitä naiivista ajattelutavasta, että yksinkertaisiin kappaleisiin ei voi sisältyä mitään monitahoista sanomaa. Nyt minun täytyy kuitenkin myöntää, että tämän kappaleen myötä Lady Gagan välittämä syvällinen, koskettava tarina erilaisista ihmiskohtaloista on välittynyt myös minulle!
Kiitos, Lady Gaga!
keskiviikko, 29. syyskuu 2010
Päivän asu
Heh heh, eipäs olekaan tullut bloggailtua vähään aikaan. On ollut niin kovin kiireistä! Tänään olen käynyt töissä. Sen jälkeen kävin kirjastossa ja illalla aion vielä katsoa elokuvan! Huomenna pitäisikin sitten mennä taas töihin, vähän tylsää, onneksi kohta on viikonloppu! Pääsee juhlimaan kaverien kanssa.
Päivän asuna oli:
No ei vittu yhtään mitään saatana! Luulit tosissasi löytäväsi täältä jotain vitun naurettavaa muotipaskaa vai?! LOL Tunkekaa päivän asunne ja tusina-hennesmauritz-rättinne vaikka perseeseenne, ketään ei kiinnosta kuitenkaan! xD
maanantai, 27. syyskuu 2010
OODI KADONNEILLE KUUKAUTISILLE
Punaisia tahroja paperilla
kaipaan niitä niin.
Ohoi kuukautiset, missä olette?
Kroppani vittuilee.
En ole raskaana. En ole liian laiha enkä liian lihava,
mutta silti munasarjani lakkasivat
toimimasta.
Vihaan teitä, kadonneet kuukautiset.
Vihaan teitä kun alatte,
mutta vielä enemmän vihaan teitä
kun loistatte poissaolollanne!
Jos joku löytää teidät,
palauttakoon minulle, kiitos, jotta saisin
kuukuppini taas käyttöön ja kirota
teitä.
lauantai, 25. syyskuu 2010
Inspiraatio
Pidän tisseistä
Tahdon koskettaa niitä
Suuret melonit
