Heräsin tänä aamuna, kuten olen tehnyt monena aiempanakin aamuna. Se ei liene yllättävää, koska ei ollut vielä minun aikani lähteä. Jos en olisi herännyt, olisin todennäköisesti kuollut (ah, miten kliseistä ja itsestäänselvää...) 

Heräsin siihen, että toinen korvani oli liimautunut lukkoon. Se on harvinaisen vittumaista. Yritin ravistella, kaivaa, haukotella ja tehdä vaikka mitä taikatemppuja, mutta korvani ei auennut. Sellainen on todella ärsyttävä herätys, ja mietinkin, onko minusta tulossa kuuro. Ehkä kaikki monivuotinen bläk metallin kuuntelu oli vihdoinkin tehnyt tehtävänsä, ja nyt olen kuulovammainen. Mikä ihana sana! Yhtäkkiä pimeydestä läimähti käsi ympärilleni, ja säikähdin tietenkin suunnattomasti. Monivuotinen ystäväni ja tukijanihan se siinä tuijotteli minua haukotellen aamurähmäisillä silmillään. (Sen aamuhengitys muuten haisee aivan järkyttävän pahalta!) Sitten oven takaa kuului: "raapsraapsraapsmiiiiiuuuuumiaaaauuuuuu!" Se on kissankielellä: "RUOKAA NYT VITTUPERKELE TÄNNE JA HETI!" Vitutti. Note to myself: kissamme juo löylykiulusta. Hullu kissa, ehkä riivattu se on.

Aamut eivät ole ihmisiä varten, mutta minä olenkin puoliksi vuohi. Vääntäydyin alakertaan, missä moni vuotinen ystäväni ja tukiani oli keittänyt minulle sumpit. Hän lähtee tänään viikonlopuksi pois, joten on hänen aikansa lähteä. Minun aikani ei ole vielä tullut.

...ja moni vuotinen ystäväni ja tukiani saa tänään siivota kissan hiekkalaatikon. Minä en siihen paskashow'hun ala. En tänään.

Halit.