Huh, huh... Kylläpä taas, kaikenlaista tapahtuu. Tapahtui jotakin mikä, on saanut minut ajattelemaan, että, elämä on sellainen asia mitä, ei pidä pitää itsestäänselvyytenä. Olin valmistamassa illalla, itselleni verilettuja ja...
 
Laitoin uunin päälle ja siirryin keittiöstä olohuoneeseen, suorittamaan LaVeyläisiä seremonioitani. Jonkun ajan kuluttua haistoin palaneen käryä... En ehtinyt ajatella mitään. Seuraavaksi kaikki tapahtui, ajassa joka tuntui pitkältä, mutta, oli varmasti alle sekunnin! Ryntäsin takasin keittiöön, ja, huomasin, että verilettuni oli palaneet! Savua oli kaikkialla. Onneksi minulla oli päässä kaasunaamarini. Jos olisi ollut pelkkä kumihuppu, tai vielä pahempaa, sukkahousut, en tiedä, mitä olisi voinut tapahtua. Onneksi letut eivät syttyneet palamaan.
 
Arvostan nyt elämää enemmän, mutta, ymmärrän kuoleman elämän osana. Kävin pohjolan Porteilla, mutta, niitä ei minulle tällä kertaa avattu. Vielä ei ollut minun aikani lähteä.
 
Pusut.